Ville soveltaa: Ajattelen, siis olenko tietoisesti läsnä?

Ville soveltaa: Ajattelen, siis olenko tietoisesti läsnä?
21.6.2016 No Comments » Hyvinvoinnin lisääminen Sanna Kinnunen

Mindfulness on nouseva tähti

Moni on varmasti kuullut puhuttavan tästä hieman itämaiselta ihmeeltä kuulostavasta termistä. Mitä se sitten on ja jos se on meditaation tyyppistä rauhoittumista hetkeen, niin miten se liittyy ihmisten arkeen ja hyvinvointiin?

Harvalla on mahdollisuus sytytellä suitsukkeita ja laittaa rentoutusnauha soimaan keskellä työpäivää. Monesti myöskään kotona ei liiemmin kynttilöiden valossa tapahtuvaan mietiskelyyn löydy aikaa. Onneksi tällaisesta tarpeesta ei olekaan kyse, kun pyritään tietoiseen läsnäoloon. Tietoiseen läsnäoloon ei välttämättä tarvita yhtään järjestelyjä tai ylimääräistä aikaa. Sitä ei oikein voi suorittaa, eikä mitä enemmän ole sitä enemmän, vaan laatu ratkaisee.

Sannan blogissa kerrottiin viidestä osa-alueesta, joista mindfulness psykologisessa mielessä koostuu. Jos nyt ihmettelet, “Mitkä osa-alueet?”, voit tarkistaa ne täältä. Tärkeintä siis on, että harjoittaessasi tietoista läsnäoloa, nuo viisi osa-aluetta (tai ainakin valtaosa niistä) toteutuvat. Liki mikä tahansa arjen hetki on hyvä tilaisuus harjoittaa tietoista läsnäoloa. Nyt kirjoittaessani tätä tekstiä, voin keskittyä näppäimistön nakutukseen, seurata ajatuksieni kulkua ja olla takertumatta ajatuksiin kuten: “Eihän tässä blogitekstissä ole päätä eikä häntää!” Lisäksi pyrin tunnistamaan tästä ajatuksesta herääviä tunteita ja pyrin vain huomioimaan ne asettamatta niille erityistä painoarvoa.

Näin tehdessäni olen (ehkä) saavuttanut Sannan mainitsemasta viisikosta jo muutaman kohdan eli havainnoinnin ja toiminnan sekä välttänyt välitöntä reaktiota ajatuksiin ja tunteisiin. Koetin myös suhtautua arvostelematta kokemuksiini blogin kirjoittamisesta.

Eikö kaikki muka osaa elää hetkessä?

tietoisesti_lasna_2Tietyissä tilanteissa tietoinen läsnäolo on helpompaa kuin toisissa. Töissä ollessa voi joku tai jokin jatkuvasti viedä huomiota ja hetkeen keskittyminen ei onnistu. Vastaavasti esimerkiksi saunassa, jo valmiiksi rentoutuneessa tilassa, on helpompi sulkea silmät ja nauttia lämmön tunteesta, saunan tuoksusta ja seurata omaa rauhallista hengitystä ja sen ääniä. Onkin hyvä aloittaa tietoisuustaitojen harjoittelu niistä tilanteista, joissa se on helpompaa. Tällöin perusideasta saa paremmin kiinni ja epäonnistuminen ei johda välittömästi toiminnan hylkäämiseen.

Tietoisuustaidoista on tärkeää ymmärtää, että ne ovat kuten muutkin oppimamme taidot: aluksi vaikeita, mutta tarpeeksi harjoiteltuamme ne alkavat tuottamaan hedelmää. Toiset ovat myös luonnostaan parempia keskittymään hetkeen siinä missä toisilta se vaatii paljon harjoittelua. Tietoisuustaidoissa on sekin puoli, että jos niitä ei hetkeen muista (jaksa) tai ehdi (jaksa) tai kykene (jaksa) harjoittaa, täytyy niihin taas panostaa hieman enemmän päästäkseen aiemmin totuttuihin tuloksiin. En myöskään ole vielä tavannut ketään, joka olisi “valmis” tietoisuustaitojen harjoittelun suhteen. Olen kuullut uskomattomia tarinoita fyysisten kipujen hoidosta ja tietoisesta läsnäolosta, mutta kukaan tuskin on liikaa tietoisesti läsnä.

Miten tämä kaikki liittyy laivaan, kapteeniin ja satamaan?

Ensimmäisessä kirjoituksessani kuvailin elämää laivamatkana. Uhkasin myös liittää tulevat blogitekstini kyseiseen metaforaan. Nyt on taas se hetki. Kehottaisin sulkemaan silmänne, mutta miten te sitten lukisitte ajatukseni (sitähän tämä tavallaan on)?

Monet ovat varmasti kokeneet Sannankin mainitseman hetken, jolloin autolla ajaminen muuttuu niin sanotuksi autopilotoinniksi. Jos oman elämän laivamatka muuttuu autopilotoinniksi, ei siitä pysty nauttimaan niin täysipainoisesti kuin tietoisesti läsnä olemalla.

Kuvitellaanpa, että laivamatkasi on nyt häämatkavaiheessa.

Meno on kuin Titanic -elokuvasta (ennen kuin rytisee) ja olet laivan kannella puolisosi kanssa. Maisemat ovat upeat ja lämmin merituuli hivelee kasvoja. Sinä et sitä kuitenkaan huomaa, sillä mielessäsi pyörii seuraavia ajatuksia: “Tää matka maksoi kyl ihan liikaa. Pitää ens viikolla tehdä vähän ylitöitä, niin saan kulut katettua. Olikohan ne osterit tuoreita siellä buffetissa? Ja mitähän viiniä se oli? Maistu vähän mudalta. Mitenhän lapset kotona, onkohan niillä kaikki hyvin?” Havahdut vasta kun puolisosi kysyy jotain, mutta palaat nopeasti ajatustesi pariin ja huolestunut tunne valtaa pikkuhiljaa koko kehosi.

Näinhän siinä helposti käy. Eikä siihen tarvita Titanicia ja häämatkaa. Laiva menee, ainakin itselläni, autopilotille varsin helposti. Minulla se tapahtuu iltaisin, jolloin kapteeni huolehtii tulevista jäävuorista ja oikeastaan kaikesta mistä vaan voi huolehtia. Huolehtimisen keskellä arvot eivät ohjaa kapteenin päätöksentekoa, vaan sen tekevät huolet. Tällöin laivan suunta muuttuu helposti kohti asioita, jotka eivät ole niinkään tavoittelemisen arvoisia eli kohti jäävuoria.

En väitä, että tietoinen läsnäolo johtaisi kaikilta ongelmilta välttymiseen – sellaista keinoa ei ole olemassakaan. Sen sijaan sanoisin, että se auttaa elämään täydempää elämää asettamalla kurssin oikeaan suuntaan ja asiat oikeille paikoilleen. Elämässä on joskus vaikeaa, mutta sitä vaikeampaa siitä tulee, mitä vähemmän hyvistä hetkistä pystyy nauttimaan. Siitä tietoisuustaidoissa on minusta kyse: kyvystä nauttia niistä Titanicin kannelta avautuvista maisemista – ennenkuin taas mahdollisesti rysähtää.

Toivottavasti ei rysähdä!

ville_etusivuTämän blogin on kirjoittanut psykologi Ville Suutari. Ville käyttää työssään mindfulness-, hyväksyntä- ja arvopohjaisia menetelmiä. Hän on perehtynyt erityisesti unettomuuden lääkkeettömään hoitoon ja henkilöarviointiin.

Tagit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *