Ville soveltaa: Kokeilin ja hyväksyin hyväksynnän

Ville soveltaa: Kokeilin ja hyväksyin hyväksynnän
20.7.2016 1 Comment Hyvinvoinnin lisääminen,Soveltaminen,ville soveltaa Sanna Kinnunen

Minä laitoin Sannan kirjoituksen keskiössä olleeseen hyväksynnän testiin varsin edellisellä viikolla. Helpotti, mutta oli se myös hieman hankalaa.

Tilanne kehittyy ja ahdistus kasvaa

Töissä oli juuri alkanut uusi projekti, jonka myötä olimme saaneet uuden yhteistyökumppanin. Olimme kaikki varsin innoissamme projektista ja suunnitelmat olivat suuria. Osaltaan tämä tarkoitti myös pitkiä työpäiviä, aamuheräämisiä ja ylikierroksia, mikä johti huonosti nukuttuihin öihin.

Huonosti nukuttujen öiden aiheuttaman väsymyksen ja yleisen kalenterin sekavuuden takia onnistuin puolivahingossa kutsumaan liki koko viikoksi vieraita kyläilemään. Eräs kaverini saapui alkuviikoksi vierailulle ulkomailta ja osalti päällekkäin tämän vierailun kanssa myös vaimoni vanhemmat tulivat käymään. Suunnitelmissa oli kaikkea hauskaa, kuten terasseja, frisbeegolffia, hyvää ruokaa ja mielenkiintoisia keskusteluja. Ongelmana oli se, että olin nyt luvannut viettää maanantaista torstaihin aikaa kaiken muun kun työn parissa, mikä aiheutti minussa suuren sisäisen ristiriidan.

Aluksi koin liki sietämätöntä häpeää siitä, etten ehdi tehdä töitä, koska olen varannut itselleni muuta tekemistä koko viikoksi. Tunsin myös pelkoa siitä, että työkaverini pitäisivät minua laiskana ja kokisivat vääryytenä minun kevennetyn työviikkoni. Lisäksi koin ahdistusta siitä, etten pysty viettämään aikaa vieraitteni kanssa niin täysipainoisesti kun olin luvannut. Tunteiden sekamelska kasvoi entisestään kun suunnittelin viikolle tuntiaikatauluja töiden, vieraiden ja vaimon kanssa vietettävän yhteisen ajan jonglöörämiseen.

Nämä ajatukset ovat minulla, ja myös yleensä kaikilla, pahimmillaan iltaisin juuri ennen nukkumaanmenoa. Mietin viikonlopun ja alkuviikon iltoina, että mihin hetkeen saan puristettua tunnin työtä ja mitä sen tunnin aikana tulisi saada aikaiseksi. Silmäpussit kasvoivat ja vieraiden saapuminenkin alkoi tuntua raskaalta – olin menettämässä vierailuista koituvan ilon. En myöskään päässyt tavoitteisiini töiden osalta, koska olin asettanut tavoitteet naurettavan korkealle. Hermot kiristyivät ja kotona tunnelma alkoi muuttua sietämättömäksi.
Epäonnistuin jokaisella elämänalueella yhtä aikaa!

Hyväksynnän kautta helpotusta tilanteeseen

hyvaksyin_kokeilin_2Tiistaina, kahden epäonnistuneen sekametelipäivän jälkeen, kello oli yksi yöllä ja odottelin unta. Tajusin sängyssä pyöriessäni olevani todellinen aasi: en toimi lainkaan kuten saarnaan, vaan nimenomaan kellun epäonnistumisen ja pahaolon tunteissani. Oman elämäni laiva oli karikossa ja kapteeni pelastusliivit päällä jollassa. Ei kovin armollinen ja positiivinen ajatus, mutta se herätti minut tilanteeseen. Oli aika ottaa aktiivisen toimijan rooli: jonkun on muutettava tai koko viikko tulee olemaan hirveä.

Tein vielä yhden hengitysharjoituksen rauhoittaakseni kehoani ja mieltäni joskin tuloksetta. Siirryin tekemään nopean tilanne- ja arvoanalyysin todetakseni, etten toimi ollenkaan arvojeni mukaan tässä hankalassa tilanteessa. Minulle työ ei ollut ystävien ja perheen ylitse menevä arvo, mutta nyt koetin väkisin tehdä siitä toimintaani määrittävän tekijän. Olin aiheuttanut toiminnallani tilanteen, jossa kaikki tärkeimmät arvoni vaativat toteutusta saman päivän aikana – siitähän tämä aikatauluongelma kertoi. Nyt minun oli siis rajusti hyväksyttävä se, etten voi toteuttaa kaikkia arvojani vaikka niin haluaisin. Ja ennenkaikkea hyväksyttävä näin tehdessäni minulle heräävät epämukavat ajatukset ja tunteet ilman, että jään niihin kiinni ja annan niiden pilata koko viikkoni. Päätin siis karsia töitä ja keskittyä enemmän vieraisiin.

Kalenterin raivaaminen oli helppoa – tein tietoisen päätöksen ja toimin sen mukaan. Tunteiden ja ajatusten hyväksyminen…. nooo ei ihan niin helppoa. Onnistuin kuitenkin saavuttamaan lähtötilannetta huomattavasti paremman olotilan. Onnistuin nauttimaan vierailuista, sain nukuttua paremmin, pystyin hoitamaan oleellisimmat työasiat kunnialla ja kärsin vähemmän negatiivista tunteista. Tuntui siltä, että ohjailin itse omaan toimintaani, enkä antanut tunteideni määrittää tekemisiäni – tämän koin suurimmaksi onnistumiseksi. Haluaisin muistuttaa, että hankaluuksitta ei selvitty. Tunteilla kun ei ole järjen kanssa tekemistä, niin sitä helposti huomaa olevansa taas negatiivisessa mielentilassa, vaikka kuinka järkeilisi asioita.

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Aiemmassa blogauksessani sanoin, ettei kukaan ole tietoisuustaitojen mestari ja kehittyä voi aina. Todistin taas sen itselleni. On äärimmäisen helppo sanoa muille, miten vaikeissa tilanteissa tulisi toimia. Kuitenkin niissä hetkissä kun maito on maassa kaikki harjoitellutkin keinot ja neuvot unohtuvat helposti. Tärkeintä on jossain vaiheessa muistaa ne opitut keinot, jotta voi jälleen korjata kurssia. Heti sen jälkeen tärkeintä on olla itselleen armollinen ja hyväksyä hetkellinen kurssin kadottaminen sekä sen mukana tulleet tunteet, sillä nyt on mahdollista palata hyviin opittuihin tapoihin!

Dr Philin sanoin: “Et voi muuttaa sitä, mitä et tiedosta.”

ville_etusivuTämän blogin on kirjoittanut psykologi Ville Suutari. Ville käyttää työssään mindfulness-, hyväksyntä- ja arvopohjaisia menetelmiä. Hän on perehtynyt erityisesti unettomuuden lääkkeettömään hoitoon ja henkilöarviointiin.

Tagit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *