Ville soveltaa: Mielenterveys = Siunattu hulluus!

Ville soveltaa: Mielenterveys = Siunattu hulluus!
3.10.2016 No Comments » Hyvinvoinnin lisääminen,Soveltaminen,ville soveltaa Sanna Kinnunen

Mielenterveys. Milloin sitä kannattaa hoitaa ja miksi?

masennus_morkoNyt märehditään sellaista kauraa, jota on pureskeltu ennenkin. Sitä pureskellaan parasta aikaa sote-uudistuksen puolella ja tullaan varmaan pureksimaan sen jälkeenkin.

Mielenterveys on sanamörkö, jonka lauseessa esiintymistä seuraa vain jäätynyttä maata Muumilaaksosta tutun Mörön tapaan. Huvittavaa on se, että Muumeissa Mörkö symboloi yksinäisyyttä, jotain mikä on monelle mielenterveyden ongelmista kärsivälle tuttua huttua. Minä koen, että yhteiskunta suhtautuu tähän “Milloin?” kysymykseen varsin toisesta näkökulmasta. Tästä syystä yhteiskunnan “Milloin” tulee aina olemaan lähempänä ensi kesän keskiviikkoa, kuin sitä oikeasti merkityksellistä hetkeä yksilön elämässä.

Aloitetaan kuitenkin siitä, että milloin minun mielestäni kannattaa panostaa mielenterveyteen. Vastaan siihen kysymyksellä: Milloin ei kannata hoitaa mielenterveyttään? STOP! Kuulen tänne saakka sen “Blaa blaa blaan”, jolla tähän reagoit. Jos lopetat lukemisen nyt, jää sinulta kärkkäät perusteluni lukematta.

Syyt olla panostamatta mielenterveyteen kiteytyvät mielestäni neljään syyhyn.

1. Liian kallista
2. Liian pitkä jono
3. Liian hankalaa
4. Liian noloa

Ei ole hyviä syitä olla panostamatta.

Nopeasti avattuna tarkoitan noilla neljällä kohdalla näitä asioita:

1. Yksityinen on kallista eikä kuulu tuen piiriin (vielä, mutta soten uudistuminen voi tuoda psykologipalvelut tuen piiriin). Tämä on ainut hyvähkö syy olla panostamatta. Sanon hyvähkö, koska netti on pullollaan ilmaisia väyliä ilmaisia väyliä Esimerkkeinä mainittakoon Headsted, joka tarjoaa kevyitä ilmaisia ohjelmia, joiden avulla saa ensiapua omiin oireisiin. https://headsted.fi/ohjelmat/ ja Zeneraattorien ajan-ja energiankäytön mittarit. http://zeneraattorit.fi/testit-ja-tyokalut/aika-energia-laskuri/ hankkia apua omaan tilanteeseensa.

2. Julkiselta puolelta avun saaminen on hidasta ja byrokraattista. Ensitapaamisen jälkeen voi mennä kauan seuraavaan tapaamiseen. Tukien saaminen on monimutkaista ja vaatii työtä lomakkeiden yms. muodossa.

3. Mielenterveyden ongelmat heikentävät voimavaroja, joten avun löytäminen on usein hankalaa ja vaivalloista. Hoitosuhteessa on tärkeää luottamus ja yhteisymmärrys, joten on löydettävä juuri se oikea hoitohenkilö itselle. Oikean hoitosuhteen löytäminen muistuttaakin prosessina kumppanin etsintää. Tällä kertaa ensitreffeille saavutaan alttarin sijaan vastaanotolle.

4. Liian noloa on jos kukaan ikinä saa selville, että kävin erikoislääkärillä nimeltä Psykologi/terapeutti. Mieluummin kerron, että kävin tutkituttamassa eturauhasen. Siitä kertoessa ei tarvitse töissä pelätä, että saa potkut tai ystäville kertoessa odottaa jäänmurtajaa rikkomaan mörön jälkeistä routaista maata. Höhötellään hetki ja siirrytään sujuvasti eteenpäin. Eturauhasesta päästään sujuvasti fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin hoitamiseen liittyviin mielikuva eroihin.

Panostamme hyvinvointiimme muillakin alueilla.

mindful_bikeKahden lauseen havainnollistus:

Minulla on kuntosalikortti ja käyn siellä joka viikko kahdesti – keskityn lähinnä keskivartaloon, koska teen istumatyötä.

Minulla jatkuva terapiasuhde ja käyn siellä kahdesti viikossa – keskityn lähinnä tunteiden säätelyyn, koska en lapsena sitä oppinut.

Omaan fyysiseen hyvinvointiin on ok panostaa rahaa ja aikaa, sitä suositellaan tai jopa määrätään esim. kuntoutustilanteissa, jotta tulevilta ongelmilta vältytään. PT on yksi trendikkäimmistä ammateista tällä hetkellä ja jokaiseen työhakemukseen kannattaa kirjoittaa vähintään kaksi terveyden ja hyvinvoinnin ylläpidosta kertovaa liikunnallista harrastusta.

Heti kun mennään mielenterveyden puolelle, meno on kuin Siunatussa Hulluudessa konsanaan: Vaikka kaikki ovat yhtä “hulluja” ovat “normaalit” asettaneet “hullut” yhteiskunnallisesti heikompaan asemaan. Harva kirjoittaa miettimättä mielenterveyden hoidostaan työhakemukseen; se on vähintäänkin käännettävä jotenkin voitoksi: “Kävin vuoden psykologilla, koska masensi, mutta sitten paranin ja laihduin 20 kiloa, löysin vaimon ja pelastin kissoja katuojista!” Mielenterveyteen panostaminen nähdään heikkoutena, vaikka se on todellisuudessa vahvuus!

Asiantuntijatkin ovat sitä mieltä.

Otan tietoisen riskin ja sanon, että kaikkien asiantuntijoiden mielestä mitä varhaisemmin asioihin puututaan, sitä parempi ennuste on. Otan toisenkin tietoisen riskin ja sanon, että kaikkien ammattilaisten mielestä ennaltaehkäisevä mielenterveyden työ on merkityksellistä. Jos nyt olet ammattilainen ja eri mieltä, jätä kommentti, niin keskustellaan. Kolmas riski: Valtaosa psykologeista käy työnohjauksessa tai omissa terapioissa tai tekevät hyväksi havaitsemiaan harjoituksia vapaa-ajalla. Toisin sanoen panostavat omaan mielenterveyteen, vaikka niin sanottua ongelmaa ei vielä ole. Miksi?

Koska toisin kuin katkenneet luut tai murtumat, mielenterveyden ongelmat ovat helpommin ennaltaehkäistävissä. Ajallinen, rahallinen ja voimavarallinen panostus on tällöin huomattavasti pienempi ja siitä saatava hyöty kääntyy suoraan hyvinvoinniksi. (Eli masentuneen paha olo lievittyy vs ennaltaehkäisijän hyvinvointi kasvaa entisestään.) Asian voin nähdä aivan samalla tavalla kuin fyysisen kunnon kohdalla: hyvä fyysinen kunto ehkäisee tiettyjen fyysisten sairauksien kehittymistä. Siksi kannattaa panostaa molempiin jo ennen sairastumista.

Ensin on voitava huonosti, todella huonosti.

Nyt foliohatut päähän. Seuraa se osa tekstiä, jossa mennään vahvimmin musta tuntuu osastolle. Jos aiemmin vielä on puhuttu jokseenkin yleisesti nyökyteltävistä teemoista, voi nyt mennä hommat ns. yli hyvän.

Meidän järjestelmämme on rakennettu niin, että se korvaa/hoitaa mielenterveyteen liittyviä ongelmia vasta kun ne ovat riittävän pahoja. Riittävän paha on tässä kohtaa vähän vaihteleva käsite, mutta perusidea on, että työssään uupuvaa henkilöä ei auteta ennen kuin hän on uupunut. Masentuvaa ei auteta ennen kuin hän on tarpeeksi masentunut jne. Miksi näin toimitaan? Koska ei voida näyttää toteen, ennaltaehkäisevän toiminnan rahallista hyötyä. Ja sitten erimerkkiä:

Noin 30 vuotias yksilö ilmaisee alkavansa uupua ja yritys/yhteiskunta on valinnan edessä: Käyttääkö 1000 euroa, jotta hän ei uupuisi vai 1000 euroa vasta uupumisesta toipumiseen?

Tapahtuu seuraava ajatusketju: “Emme voi olla varmoja uupuuko yksilö niin pahasti, että hän jää pois töistä, emmekä tiedä riittääkö 1000 euroa hänen hyvinvointinsa palauttamiseen. Entä jos hukkaamme 1000 euroa? Autetaan häntä vasta kun hän todella tarvitsee apua ja on selvästi uupunut.” Tämän seurauksena yksilö uupuu ja masentuu.

Nyt meillä on kolme vaihtoehtoa yksilön hyvinvoinnin etenemiselle.

1. Yksilö toipuu täyteen työkuntoon suhteellisen nopeasti.
2. Yksilö kuntoutuu, mutta se vie aikaa ja vaikuttaa laaja-alaisesti yksilön omaan ja hänen lähipiirinsä hyvinvointiin.
3. Yksilö ei koskaan enää toivu uupumisestaan/masennuksestaan ja siirtyy työkyvyttömyyseläkkelle.

En edes spekuloi, mikä näistä on yleisin, koska sillä ei ole väliä tässä yhteydessä.

Olennaista näissä kaikissa kohdissa on se, että yksilön on ensin voitava pahoin, jotta häntä autetaan voimaan hyvin. Lopulta, jopa hyvinkin nopeasti, hänen on mahdollista voida hyvin, mutta ensin on voitava huonosti. Yleensä hyvin huonosti.

Mielenkiintoisin tapaus on kuitenkin kohta kolme.

masennus_rahat Työterveyslaitoksen julkaisusta vuodelta 2010 Lähteet Luvut on noudettu silkan laiskuuden takia seuraavasta lähteestä: http://www.hs.fi/mielipide/a1462159385464 Osaltaan tämä todistaa myös sitä, että en ole yksin tätä mieltä./ selviää, että alle 30-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle lopullisesti joutuva henkilö maksaa yhteiskunnalle työpanoksen menetyksenä, sekä eläkkeen muodossa 1.5 miljoonaa euroa. Eli jos voisimme estää neljä tällaista tapausta, voisimme kustantaa jokaiselle suomalaiselle (lapsille ja eläkeläisillekin) 1000 euron hyvinvointipaketin. Sitten siihen pihviin: vuonna 2013 jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 3459 alle 35 vuotiasta. Vuonna 2014 luku oli 3478.

Mikään ei toki kerro, että nuo kaikki pysyvät työkyvyttömyyseläkkeellä, tai ovat joutuneet sinne juuri mielenterveysongelmien takia. Me kaikki kuitenkin tiedämme, että heitä on. Ei ehkä kolmea tuhatta, mutta ehkä juuri 459. Heistä neljän “pelastaminen” = 6 miljoonaa euroa.

Rahan takia mennään aina pohjan kautta.

Siinä ei ole mitään järkeä, että yhteiskunta ja me olemme tottuneet hoitamaan mielenterveyttämme vasta kun siinä on jotain huomattavasti pielessä. Ärsyttävää on, että tätä pitää ylipäätään perustella rahalla, mutta raha tuntuu olevan kaikki kaikessa näiden päätösten takia. Vai onko? Koska ainakin tällä hyvin yksinkertaisella kaavalla näyttäisi siltä, että ennaltaehkäisy on halvempaa. Pitäis vain otaa tietoinen riski.

Viikon hyvinvointivinkki: Ota tietoinen riski ja panosta mielenterveyteen, Aina.

Ps. Koskeeko se muka hirvittävän monia?

ville_etusivuTämän blogin on kirjoittanut psykologi Ville Suutari. Ville käyttää työssään mindfulness-, hyväksyntä- ja arvopohjaisia menetelmiä. Hän on perehtynyt erityisesti unettomuuden lääkkeettömään hoitoon ja henkilöarviointiin.

Tagit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *