Hyvä, paha ekstrovertti

Tässä jutussa lähdemme stereotyyppisten myyttien taakse selvittämään, mitä ekstroverttius oikeasti tarkoittaa ja minkä pysyvien taipumusten takia ekstrovertti on ekstrovertti, vaikka voissa paistaisi.

Sosiaalisia, ulospäinsuuntautuneita ja aloitekykyisiä yksilöitä arvostetaan työyhteisöissä ja harrastustoiminnassa. Kuitenkin samaan aikaan me suomalaiset toteamme usein: ”Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa”. Olemmekin esimerkki maasta, jossa on eri arvioiden mukaan poikkeuksellisen paljon introvertteja eikä kasvatuskulttuurimme tähtää tämän piirteen peittämiseen toisin kuin monessa muussa maassa. Tosin koulu- ja työelämässä introvertti joutuu usein tekemään enemmän töitä ominaisuuksiensa tarkoituksenmukaisen ilmentämisen löytämiseksi siedättämällä itseään sosiaalisiin kohtaamisiin sekä ryhmätilanteisiin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö introverteista löytyisi esimerkiksi esiintymisestä nauttivia yksilöitä. On myös tärkeä muistaa, että ekstroverttikin voi kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ekstrovertti ei olekaan suora synonyymi sosiaaliselle. Olemme jokainen useiden erilaisten synnynnäisten sekä opittujen piirteiden yhdistelmiä. On kuitenkin tiettyjä tekijöitä, joiden perusteella jo nelikuisesta vauvasta voidaan päätellä, tuleeko hänestä ekstrovertti vai introvertti.

Millainen on ekstrovertti?

Ekstrovertti on omimmillaan verkostoitumisessa eikä kuormitu yhtä helposti ihmispaljoudessa kuin introvertti. Ekstroverttia saattaa ennemmin rasittaa pitkään yksin toimistossa tai kotona vietetty aika. Hän kaipaa virikkeitä, vaihtelua ja ulkoapäin tulevia ärsykkeitä. Ekstrovertti ei jaksa loputtomasti tutkailla sisäistä maailmaansa. Ekstrovertti saa voimaa muista ihmisistä ja ”äksönistä”. Toisaalta hänellä on myös kykyä pysyä rauhallisena ristiriitatilanteissa ja säilyttää joustava toimintakyky kuormittavissakin tilanteissa. Ekstroverteilla voi myös olla paremmat edellytykset hakea tarvitsemaansa sosiaalista tukea.

Haasteita ekstrovertille voi aiheuttaa pitkäjänteinen yhden asian parissa työskentely. Ilman vaihtelua ekstrovertti pitkästyy helposti ja huomio saattaa karata kiinnostavampiin puuhiin. Ekstrovertin erilaisista ärsykkeistä ja tapahtumista nauttiminen voi johtaa myös siihen, että hän on kärsimätön keskusteluissa ja voi olla liikaakin äänessä. Toisinaan ihmissuhteet myös jäävät pinnallisiksi, kun on jo kiire seuraavan kontaktin solmimiseen. Ekstrovertti on myös riippuvaisempi muiden mielipiteistä omakuvaa luodessaan, mikä voi altistaa varsinkin nuoren ekstrovertin haitallisillekin vaikutteille.

Ekstron ja intron aivotoiminnoissa eroja

Ekstrovertilla aivojen verenkierto on aktiivisempaa alueilla, jotka työstävät ulkoisia vaikutelmia. Ekstrovertilla erityisesti aistihavaintoja suodattava talamuksen takaosa on aktiivinen ja seuloo ympäristöstä kiinnostavia asioita tietoisen havainnoinnin kohteiksi. Havaintojen suuntautumisesta sisään- tai ulospäin voidaan jo neljän kuukauden ikäisistä lapsista ennustaa, tuleeko heistä intro- vai ekstrovertteja.

Ekstrovertilla tilanteiden tunnistamisesta ja arvioinnista osaltaan vastaava mantelitumake reagoi heikosti ulkoisiin ärsykkeisiin. Mantelitumake on erityisen aktiivinen arvioitaessa vaaratilanteita ja uhkakuvia. Koska ekstrovertin mantelitumake ei ole niin herkkä, hän säilyttää helpommin rauhallisuutensa kuormittavissa tilanteissa.

Ekstrovertilla aivojen mielihyväkeskukseksi tituleerattu nucleus accumbens taas reagoi voimakkaasti ulkoisiin ärsykkeisiin. Tämän vuoksi ekstrovertti kaipaa hyvää mieltä tuovia palkintoja ja on valmis ottamaan riskejä saavuttaakseen nautintoa. Nautinnon lähteinä voivat toimia niin aistinautinnot kuin töissä onnistumiset. Aktiivinen mielihyväkeskus saa ekstrovertin myös nauttimaan yllätyksistä ja vaihtelusta.

Ekstrovertilla myös välittäjäaine dopamiinin toiminta selittää palkkiohakuisuutta ja vaihtelun tarvetta. Liian levollisessa ympäristössä ekstrovertin aivojen dopamiinitaso saattaa romahtaa liian alas ja johtaa alivirittymiseen, mikä voi tuntua alakuloisena mielialana ja energiatasojen heikkenemisenä. Jännittävät kokemukset taas aiheuttavat virtaa antavia dopamiinipiikkejä, joiden voimalla ekstrovertti jaksaa touhuta.

Kuinka kehittyä hyväksi ekstrovertiksi?

Vaikka tietyt aivojen ja hermoston toimintaan liittyvät tekijät ovatkin suhteellisen pysyviä, ei kukaan meistä ole ominaisuuksiensa vanki. Voimme vaikuttaa paljon käyttäytymiseemme ja ohjata tekojamme itsellemme tärkeiden asioiden suuntaisesti. Eräs tutkimus osoitti, että ekstrovertti pääsee loistamaan työelämässä parhaiten, kun hänellä on hyvät sosiaaliset taidot (ei sama asia kuin sosiaalisuus) ja kun työympäristö kannustaa aloitteellisuuteen. Ekstrovertti voikin olla omimmillaan uusia ideoita kehittelevissä start-upeissa tai paljon vaihtelua sisältävissä ihmisläheisissä töissä, joissa pääsee kehittämään taitojaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ekstrovertti voisi pärjätä aivan yhtä hyvin työssä, joka vaatii pitkäjänteistä ja välillä hyvinkin itsenäistä työskentelyä. Tällaisessa työympäristössä hänen voi olla hyvä tiedostaa luontaiset taipumuksensa ja miettiä, miten sopeuttaa toimintaansa nämä huomioiden. Hän voi esimerkiksi suunnata tietoisesti palkkiohakuisuutta pidemmän tähtäimen tavoitteisiin tai pilkkoa isoja tavoitteita pieniksi saadakseen useammin mielihyväpiikkejä. Ekstrovertti voi myös huolehtia, että vapaa-ajalla kertyy riittävästi vastapainoa työlle, esimerkiksi panostamalla sosiaalisiin kokoontumisiin ja vaihteleviin harrastuksiin.

Alla voit tutustua Erkki Ekstrovertin tarinaan ja ottaa käyttöön pari harjoitusta omien taitojen kehittämiseksi.

Erkki Ekstrovertin tarina

Erkki on ulospäinsuuntautunut ja tämän lisäksi vielä sosiaalinen seuraihminen. Hän edustaa ekstroverttiuden tyypillisen imagon perikuvaa jopa siinä määrin, että hänen psykologiasta innostuneet läheisensä ovat nimenneet hänet lämmöllä Ekstrovertti-Ekiksi. Jos kotona on hiljaista, kun vaimo haluaisi viettää retriittiä ja katsoa yhdessä takkatulta sohvan nurkassa, Erkki innostuu tästä hetkeksi ja pistää parastaan, kunnes… hän alkaa muuttua hyvin levottomaksi. Silloin vaimo tietää, että nyt on lähdettävä käymään läheisellä lenkkipolulla, jonka varrella Erkki voi moikkailla läpi naapurit ja pysähtyä vähän vaihtamaan kuulumisia. Sen jälkeen Erkki on hyvällä tuulella koko loppuillan eikä hypi kotona seinille.

Mikäli vaimo on työmatkoilla eikä kukaan lapsista ole tulossa viikonloppuna käymään on varmaa, että Erkki hakeutuu jonkin harrastusporukkansa pariin tai soittelee läpi parhaat ystävänsä, jotta voitaisiin yhdessä keksiä jotain mukavaa. Esimerkiksi sähly ja jalis tuovat Erkille paljon voimaa liikunnan ja hyvän seuran kautta. Sillä jaksaa taas palata maanantaina työhön, jota Erkki rakastaa.

Erkki on osastonsa kovin myyntitykki ja järjestää arkiviikon jokaiselle päivälle asiakastapaamisia, joissa hän loistaa. Toisin kuin yrityksensä työntekijät, jotka pysyttelevät mielellään koneidensa takana koodaamassa ja jättävät Erkille ahdistavat kylmäsoitot ja tuskallisen pitkät ja painostavat verkostoitumistilaisuudet, joista Erkki palaa aina mukanaan vuori käyntikortteja ja uusia lupaavia yhteystietoja.

Välillä Erkille on huomautettu, että hän saattaa olla liikaakin äänessä kaveripiirin yhteisissä illanistujaisissa ja työporukan palavereissa. Erkin on aluksi ollut vaikea saada kiinni, mistä tällaisessa palautteessa on kysymys. Juteltuaan vaimonsa kanssa asiasta Erkki on tullut kuitenkin siihen tulokseen, että voisi olla aiheellista opetella välillä olemaan enemmän kuuntelijan roolissa. Erkki alkaakin asettaa itselleen tavoitteita kysyä ainakin yksi kysymys muilta ennen oman mielipiteen kertomista. Tämän hän huomaa toimivan etenkin tiimipalavereissa ja myyntitilanteissa. Erkki onkin tyytyväinen onnistuttuaan kehittämään omaa toimintaansa tinkimättä kuitenkaan liikaa itselleen luonnollisesta tekemisestä.

Tietoisen kuuntelun harjoitus

Tästä harjoituksesta on ekstrovertin lisäksi iloa kaikille läsnäolon ja kuuntelun taitojen kehittämisestä kiinnostuneille. Tee harjoitus esim. läheisen tai työtoverin kanssa.

1. Toinen aloittaa ja kertoo jonkin asian, josta on ylpeä tai josta on tullut hyvä mieli lähiaikoina.
2. Toinen kuuntelee ja osoittaa elein ja pienin sanoin olevansa keskittyneesti kuulolla. Kertomuksen loputtua hän toistaa omin sanoin toisen kertoman ydinsisällöt.
3. Sama toisin päin.

Huom. Kerrottavana voi olla aika lailla mihin vain teemaan liittyvä asia, mutta usein harjoittelua aloitettaessa myönteissävytteinen juttu on helpompi. Myönteinen aihe antaa enemmän tilaa juuri kuuntelutaidon harjoittamiselle sen sijaan, että siirryttäisiin suoraan ongelmanratkaisuun.

Lähteet

Kandler, C. (2012). Nature and nurture in personality development: The case of neuroticism and extraversion. Current Directions in Psychological Science, 21(5), 290-296.

Keltikangas-Järvinen, L. (2008). Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. Helsinki: WSOY.

Löhken, S. (2016). Introt ja ekstrot – Vastaparista voimapariksi. Helsinki: Viisas elämä.

Nêcka, E., & Szymura, B. (2001). Who has the temperament to attend? Neuroticism, extraversion, and the mechanisms of attention. Polish Psychological Bulletin, 32, 159-166.

Tan, C. S., & Lee, Q. W. The Role of Self-Esteem and Social Support in the Relationship between Extraversion and Happiness: a Serial Mediation Model. Current Psychology, 1-9.

Wihler, A., Meurs, J. A., Wiesmann, D., Troll, L., & Blickle, G. (2017). Extraversion and adaptive performance: Integrating trait activation and socioanalytic personality theories at work. Personality and Individual Differences, 116, 133-138.

Blogin kirjoittajat