Puurtaja vai porskuttaja: Kuka voi hyvin työssä?

Puurtaja vai porskuttaja: Kuka voi hyvin työssä?
22.9.2021 No Comments » Esittely, Työhyvinvointi Sanna Markkula

Työhyvinvointiin vaikuttavista asioista on tehty runsaasti tutkimusta ja rakennettu erilaisia malleja. Tässä blogissa pääset seuraamaan keksittyjen hahmojen Piia Puurtajan ja Pekka Porskuttajan työelämää ja heidän esimerkkiensä avulla esittelen tutkimustietoa työhyvinvoinnista. Lopuksi vielä kokoan vinkkejä, joilla omaa työelämää voi lähteä miettimään.

Piia Puurtaja: Matkalla kohti uupumusta

Työhyvinvointi_2Piia Puurtaja tekee vaativaa työtä, jossa häneltä odotetaan monimutkaisten asiakokonaisuuksien hallintaa ja sen viestittämistä eteenpäin ymmärrettävästi. Hän on vastuussa siitä, että oikea tieto saavuttaa oikeat ihmiset organisaatiossa. Piia tekee työssään jatkuvasti päätöksiä siitä, toimiako jonkin tiedon pohjalta vai antaako asian olla. Hänen työnsä on hektistä ja uutta tietoa virtaa jatkuvasti eri kanavien kautta. Piian työtä sävyttää kiire ja monesti hänen työpäivänsä etenevät sellaisella vauhdilla, että ruokatauko saattaa unohtua kahvipausseista puhumattakaan. Kotiin päästyään Piia on monesti aivan loppu eikä jaksa juuri muuta kuin kellahtaa sohvalle katsomaan televisiota ja toipumaan päivän rasituksista. Piia löytää itsensä miettimästä, miten mukavaa olisi, jos jaksaisi nähdä ystäviä tai maalata. Tällaiseen ei kuitenkaan vain tunnu olevan energiaa, ja Piia ajatteleekin säästävänsä voimiaan seuraavaa työpäivää varten.

Piia on hyvää vauhtia matkalla kohti työuupumusta ja huomattavaa hyvinvoinnin heikkenemistä. Teoreettisesti ajateltuna hänen voidaan katsoa olevan pitkällä terveyden heikkenemisen prosessissa, jota kuvataan työn vaatimusten ja voimavarojen mallissa. Tässä prosessissa työhön liittyvät henkiset, tunnepitoiset tai fyysiset vaatimukset aiheuttavat jatkuvaa kuormitusta ja jaksamisen ongelmia, kunnes työntekijä uupuu.

Piialla on myös nähtävissä, että vaatimuksista selvitäkseen hän on alkanut luopua itselleen tärkeistä asioista, kuten ystävien näkemisestä, selvitäkseen työkuormastaan. Tällainen toiminta on hyvin inhimillistä voimien säästämiseksi, mutta johtaa todellisuudessa jaksamista ylläpitävien voimavarojen vähentämiseen, mikä puolestaan edistää uupumista. Pelkkä lepo ei monesti johda riittävään palautumiseen, vaan työajan ulkopuolella olisi hyvä tapahtua kunnollista irrottautumista työstä myös ajatuksien ja tuntemusten tasolla. Tällaisessa irrottautumisessa voivat auttaa esimerkiksi harrastukset, joissa saa kokemuksia omasta kyvykkyydestä jossain täysin työstä poikkeavassa. Piia on aiemmin harrastanut maalaamista, joka on todennäköisesti tuonut tällaisia kokemuksia, mutta väsymyksen lisääntyessä tämä on jäänyt ensimmäisenä pois energian säästämiseksi.

Lopulta terveyden heikkemisen prosessi johtaa yksilön uupumiseen ja myös haitallisiin vaikutuksiin organisaation toiminnalle. Kun Piia väsyy entisestään, hänen työnsä alkaa kärsiä. Uupumiseen ja väsymykseen liittyy haitallisia vaikutuksia esimerkiksi muistin ja keskittymiskyvyn toimintaan, jolloin Piian on vaikeampi pysyä mukana kiireisen työnsä jatkuvassa informaatiotulvassa ja poimia sieltä olennaisia asioita tarkasteltaviksi. Piia alkaa tehdä huolimattomuusvirheitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat Piian käsitykseen itsestään ammattitaitoisena työntekijänä. Alkaessaan epäillä omaa osaamistaan Piian voimavarat vähenevät entisestään. Piian elämä on kaventunut sisältämään pelkän työn ja enää hän ei saa siitäkään aiempaa iloa ja tyydytystä.

Piian alkuperäisen tarinan perusteella ei voi vielä suoraan sanoa, että tilanne päättyy kuvatunlaisesti, mutta tutkimusten perusteella riski uupumiseen ja työsuorituksen heikkenemiseen on suuri Piian kaltaisessa tilanteessa. Jos huomaat omassa työarjessasi Piian esimerkin kaltaisia piirteitä, on hyvä aika alkaa pohtia, mitä voisi tehdä jaksamisensa edistämiseksi. Seuraavaksi esittelen Pekka Porskuttajan tarinan, joka kuvaa toista työn vaatimusten ja voimavarojen mallin prosessia, joka johtaa motivaatioon ja kasvuun. Huomaa erot Piian tarinaan.

Pekka Porskuttaja: Näin jaksan hyvin

Työhyvinvointi_3Pekka Porskuttaja on Piian työkaveri ja tekee suurin piirtein samanlaista vastuullista työtä kuin Piiakin. Hän analysoi organisaatioon tulevaa tietoa ja toimittaa sitä asianmukaisille tahoille. Myös Pekan työ on hektistä ja informaatiotulvan täyttämää. Pekka on huomannut, että riski taukojen väliin jäämiseen on suuri ja laittanut itselleen muistutukset heti aamusta kahvipaussien ja lounaan pitämistä varten. Hän on myös pyrkinyt rajaamaan informaatiotulvaa niin, ettei anna kaikkien tietokanavien olla jatkuvasti auki, vaan ottaa välillä aikaa myös hiljaiseen työskentelyyn raporttien tuottamiseksi. Pekka on käynyt työkavereidensa kanssa läpi, milloin on tavoitettavissa vain kiireellisissä asioissa ja milloin taas keskittyy viestinten seuraamiseen. Näin Pekka on onnistunut säätelemään työtään itselleen paremmin sopivaksi. Hän saa työtehtävät yleensä hoidettua ajallaan ja hyvin. Työpäivän jälkeen Pekka suuntaa muutamana päivänä viikossa suoraan kuntosalille, vaikkei aina tuntuisi jaksavankaan. Hän osallistuu myös kerran viikossa pidettävälle kokkauskurssille vaimonsa kanssa saadakseen vastapainoa työn tekemiselle.

Pekka on siis samankaltaisessa työssä kuin Piia, mutta hän on ottanut työtä enemmän haltuunsa. Pekan työssä on siis suhteellisen paljon voimavaroja, jotka auttavat häntä jaksamaan. Hän pystyy säätelemään työrytmiään ja pitää huolen taukojen pitämisestä. Tällä lailla Pekan kokemukset työn vaikutusmahdollisuuksista ovat todennäköisesti hyvät ja hän voi kokea työssään aikaansaamista ja palkitsevuutta. Pekan työympäristö ja hänen toimintatapansa siinä tukevat siis motivaation säilymistä ja henkilökohtaista kasvua työssä.

Pekka on siis motivaation ja kasvun prosessin puolella työn vaatimusten ja voimavarojen mallissa. Hänen tilanteessaan uupumuksen sijaan työn imun eli työinnon, energisyyden ja työhön uppoutumisen kehittyminen on todennäköistä. Huomattavaa Pekan tilanteessa on, ettei hänen työstään puutu vaatimuksia, vaan ennemminkin vaatimukset ovat tasapainossa voimavarojen kanssa, toisin kuin Piialla. Tutkimuksessa on itse asiassa havaittu, että sopiva määrä vaatimuksia ja vastuuta itse asiassa lisää työn imua ja motivaatiota työhön verrattuna vähäisiä vaatimuksia sisältävään työhön. Pekan tilanteessa vaikutukset organisaation toimintaan ovat myös todennäköisesti myönteiset, sillä voidessaan hyvin Pekka pystyy panostamaan työhönsä kunnolla ja selviytymään sen vaatimuksista.

Pekan palautuminen on myös paremmalla tolalla kuin Piian. Hän huolehtii tauoista ja ruokailusta työpäivän aikana ja antaa näin itselleen tarpeellisia virkistystaukoja. Myös sopiva energiataso varmistuu paremmin, kun muistaa syödä säännöllisesti. Keho ja mieli tarvitsevat polttoainetta toimiakseen täydellä teholla. Pekan vapaa-ajalla ajatusten saaminen pois työstä onnistuu todennäköisemmin, koska hänen vapaa-aikansa sisältää aktiivista toimintaa. Liikunta oikeaan aikaan päivästä (ei lähellä nukkumaanmenoa) edistää palautumista ja rentoutumista sekä auttaa huolehtimaan terveydelle ja jaksamiselle tärkeästä fyysisestä kunnosta. Myös aika läheisten kanssa voi edesauttaa palautumista, kuten Pekalla kokkauskurssi vaimon kanssa.

Kysy itseltäsi nämä kysymykset

Piian ja Pekan tarinat ovat monissa kohdin vastakkaisia ja näin kärjistettyjä esimerkkejä siitä, millaiselta työelämä samankin tyylisessä työssä voi näyttää. Todennäköisempää on, että omassa tarinassa on piirteitä sekä Pekan että Piian tarinoista ja että vaihtelua tapahtuu päivien ja viikkojen välillä. Omaa työelämää on kuitenkin hyvä välillä pohtia ja miettiä, onko se hyvinvoinnin kannalta olennaisessa tilanteessa. Voit lähteä liikkeelle vaikkapa seuraavien kysymysten avulla.

  1. Millaista on sinun ajan- ja energiankäyttösi? Valitse päivä ja laita sen aikana muistiin, mihin kaikkeen sinulla kuluu aikaa. Voit piirtää vaikkapa piirakkakuvion päivän ajankäytöstäsi. Sen jälkeen tee sama energiankäytöllesi. Kuinka ison osan mikäkin aikapiirakan osa vei päivän energiavaroistasi? Löydätkö ristiriitoja piirakoiden välillä?
  2. Millaiset asiat työpäivän aikana edistävät jaksamistasi? Entä millaiset vievät voimiasi? Onko työmääräsi kohtuullinen suhteessa käytettävissä olevaan aikaan? Pystytkö vaikuttamaan työtapoihisi tai päivärytmiisi? Entä koetko työsi palkitsevaksi ja saatko kiitosta hyvin hoidetuista tehtävistä? Millainen on työilmapiiri ja kuinka tulet toimeen työkavereidesi kanssa? Kohdellaanko sinua reilusti työyhteisössäsi?
  3. Onko työ omien arvojesi mukaista? Pysähdy hetkeksi miettimään, millaiset asiat ovat sinulle tärkeitä työssä ylipäänsä. Toteutuvatko nämä asiat nykyisessä työssäsi? Jos eivät, voitko tehdä jotain, millä saisit ne näkymään paremmin?
  4. Millaista on palautumisesi? Huolehditko tauoista ja ruokailusta työpäivän mittaan? Entä mitä teet työpäivän jälkeen? Kuluuko vapaa-aika kodin velvollisuuksista huolehtiessa, sohvalla makoillessa tai harrastaessa? Mitä itseäsi virkistävää vapaa-aikaasi sisältyy?

Lähteet

Bakker, A. B. & Demerouti, E. (2007). The job demands-resources model: State of the art. Journal of Managerial Psychology, 22, 309–328.
Maslach, C. & Leiter, M. P. (2008). Early predictors of job burnout and engagement. Journal of Applied Psychology, 93, 498–512.
Puolakanaho, A., Kinnunen, S. M., & Lappalainen, R. (2016). Mindfulness-, hyväksyntä- ja arvopohjaisen (MIHA) ohjelman vaikuttavuus työuupumusoireiden lievittäjänä: tutkimusyhteenveto Muupu-hankkeesta. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 548.
Sonnentag, S., & Fritz, C. (2007). The Recovery Experience Questionnaire: Development and validation of a measure for assessing recuperation and unwinding from work. Journal of Occupational Health Psychology, 12, 204-221.

Tags

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *