Hyväksymis- ja omistautumisterapia

Hyväksymis- ja omistautumisterapia -menetelmissä keskeistä on selventää itselle elämässä tärkeitä asioita eli arvoja ja löytää keinoja toimia arvojen mukaisesti myös haasteellisissa tilanteissa. Monesti esteet arvojen mukaiselle toiminnalle muodostuvat ajatuksistamme ja tunteistamme, jotka ohjaavat meitä esimerkiksi välttämään hankalalta tuntuvia tilanteita. Tavoitteena ei ole muuttaa tai päästä eroon ajatuksista ja tunteista, vaan ennemmin löytää uusi tapa toimia niiden kanssa. Yksinkertaisesti sen sijaan, että mieli hallitsisi elämäämme omilla kommervenkeillään, otamme itse aktiivisen roolin oman elämämme suunnannäyttäjinä. Tutkimustietoa menetelmistä löytyy alla olevista lähteistä ja blogistamme.

Olen viime aikoina huomannut, että aikani tuntuu menevän merkityksettömiltä tuntuviin asioihin. Aloin pohtia, mihin haluaisin oikeasti käyttää aikaani. Huomasin, että omasta terveydestä huolehtiminen ja perheen kanssa asioiden tekeminen nousivat korkeimmalle tärkeysjärjestyksessäni. Yllätyin, miten pieni osa ajastani ja energiastani menee näihin asioihin ja miten usein ne jäävät työkiireiden ja muiden hoidettavien asioiden alle. Haluan nostaa itselleni tärkeät asiat isompaan rooliin elämässäni.

Oma terveys ja perhe ovat minulle tärkeitä. Mietin, miten saisin nämä arvot näkymään paremmin elämässäni. Keskityn ensin omasta terveydestä huolehtimiseen, koska jos en ole itse kunnossa, en jaksa panostaa perhe-elämäänkään. Hyvinvointiani edistäisi, jos tekisin vähemmän töitä ja harrastaisin enemmän liikuntaa. Päätän olla avaamatta työsähköpostia iltaisin ja käyn kaksi kertaa viikossa kävelylenkillä. Seuraan kuukauden ajan, millaisia vaikutuksia huomaan ja päätän sitten, miten jatkan.

Istun laiturilla järven rannassa lämpimällä kesäsäällä. Leppeä tuuli hellii kasvojen ihoa ja tunnen hiuksieni satunnaisesti kutittavan poskipäitä. Laituri allani tuntuu tukevalta, vaikka heiluukinlaineiden liplatuksen mukaan. Uitan jalkani veteen ja tunnen kirpaisevan kylmyyden upottaessani jalkani veden pinnan alle. Hetken kuluttua huomaan jalkani kuitenkin tottuvan veden lämpötilaan ja veden viileys vasten lämmintä kesäsäätä tuntuu juuri sopivalta. Suljen silmäni ja hengitän syvään nauttien olostani.

Tein virheen töissä. Olen kyllä melkoinen epäonnistuja!” Käyn läpi virhetilannetta uudelleen ja uudelleen, etten vain tekisi samaa virhettä toiste. Olen vielä illallakin murheissani virheestä ja aamuyöllä herään huolehtimaan, että teenköhän saman virheen uudelleen. Aamulla kerron asiasta puolisolleni ja hän huomauttaa, että kaikki tekevät virheitä ja ettei niiden takia kannata olla niin ankara itselleen. Hän ehdottaa, että suhtautuisin myötätuntoisesti itseeni enkä arvostelisi itseäni niin rankasti. Alan katsoa virhettä eri tavalla.

Viime aikoina minulla on ollut vaikeuksia jaksaa hoitaa tehtäviäni. ”Entäpä jos en pian jaksa tehdä ollenkaan töitä? Entä miten huolehdin perheestäni, jos en saa tehtyä töitä? Kylläpä tuntuu kurjalta; olen varmaan myös masentunut.” Ajatukset ja tunteet alkavat kiertää kehää ja ahdistun niin paljon, etten saa enää mitään tehtyä. Sitten muistan, että näin mieli toimii. Ajatuksia tulee ja menee ja jos niihin tarttuu, ne vievät mukanaan. Vedän syvään henkeä ja pysähdyn. Ehkei aihetta huoleen olekaan ja nämä ovat vain ajatuksia.

Nolasin itseni sanomalla typerän kommentin juhlissa. Tilanne on pyörinyt päässäni juhlista asti. Tänään sain kutsun toisiin juhliin ja se muistutti viime kerran nolauksesta. On varmasti parempi jäädä kotiin, ettei mitään kurjaa satu. Tässä kohtaa muistan, että kyseessä ovat omat ajatukseni eivätkä ne välttämättä ole totta. Juttelen ystäväni kanssa ja hän sanoo, ettei ollut edes huomannut kommentissani mitään noloa. Ehkä uskallankin mennä uusiin juhliin nolauspelosta huolimatta.